Kipupisteitä

Leikkauksesta on nyt 2,5 kuukautta. Oheiset kuvissa tämän hetkinen tilanne. Näillä haluan havainnollistaa sitä miten iho elää vuorokauden aikana. Silikonilevy tasoittaa ihoa öisin hyvin. Olen käyttänyt sitä joka yö joulukuusta ja laseroinnista lähtien. Päivän kuluessa siirteen jättämä kuoppa / painauma tulee kuitenkin selvemmin esiin. Ihon väri on kuitenkin rauhoittunut ja parenemista tapahtuu kudoksissa päivittäin. Lääkäri mainitsi leikkauksen jälkeen, että hyvän lopputuloksen saamiseksi ihoa on mahdollista tarvittaessa vielä hio tai täyttää.

                     

                       Aamulla silikonilevyn poiston jälkeen.

        

Päivällä luonnon valossa.

Sivukuvassa nenä muoto on melko hyvä. Edestä tarkastellen leikatun sieraimen kaari jää vaatimattomammaksi. Se on menettänyt volyymia. Ei ehkä nopeasti tarkastellen ulkopuolisen havaittavissa. Itse sen kuitenkin huomaan. Toisina päivinä se häiritsee enemmän toisina vähemmän. 

Oma kehonkuvani on ollut teinivuosista lähtien monella tapaa ristiriitainen. Olen kipuillut fyysisyyden ja ulkonäön kanssa. Näihin liittyvät kokemukseni ovat lähes poikkeuksetta olleet aina enemmän kuormittavia kuin palkitsevia. Ikä on kuitenkin tuonut käsittelykeinoja, myös tapoja unohtaa ja suojata itseä. Nenän leikkauksen myötä olen havainnut olevani saman prosessin äärellä uudelleen, jälleen hylkäämässä kauneuden kokemusta itsessäni. Voimallinen kokemus kun sen tässä eräänä päivänä oivalsin. Toisaalta turhauttava. Jälleenkö näitä ulkonäköasioita. Eikö jo jotakin muuta. Siitäkin huolimatta vaikka terveys ja syövän pois saaminen ovatkin ensisijaisia, kaipaan ehkä entistä enemmän kauneutta itsessäni kun olen sen menettämisen äärellä. Tulee halu laittaa kaikki kuntoon hiukset, kulmat, kynnet, suonikohjut, hampaat - kaikki ! 

Viime viikot ovat kuitenkin olleet työntäyteisiä. Itsetutkiskelu on jäänyt terveellä tavalla vähemmälle. Enkä suinkaan ole pelkästään itkeskellyt. Haluan kuitenkin avata tätä kokemaani. Todennäköisesti joku muukin teistä kipuilee samojen asioiden äärellä. Elämä on monella tapaa keskeneräistä ja ristiriitaista. Itsensä on löydettävä yhä uudelleen muuttuneissa tilanteissa. Minä löydän ja tekin löydätte. Tsemppiä meille kaikille!