9 kuukautta leikkauksesta

8-2020: kuvassa kuopan syvyys
ei tule hyvin näkyviin

Hei pitkästä aikaa! Onkohan tällä blogilla lukijoita? Jos olet saanut tyvisolusyöpä diagnoosin, ethän jää yksin jos mieltä painaa. Täällä olen. Minulla ei ollut vertaistukea, mutta toivottavasti voisin tällä blogilla tarjota sitä muille.

Oma tilanteeni sitten. Onko kaikki jo ohi? Tavallaan ja tavallaan ei. Kudokset paranevat noin vuoden verran. Sitten vasta voi tarkastella loppullista tilannetta. Marraskuuhun ja "vuosipäivään" on vielä aikaa. Edelleen tuo siirteen iho vaihtelee. Joinakin päivinä siirteen alueella oleva kuoppa tuntuu olevan laajempi, joinakin rauhallisempi. Itse ajattelen, että lämpötila esim. hellepäivät vaikuttavat. Punoitusta on joinakin päivinä enemmän. Myös siirrekohdan takana oleva iho on leikkauksen jälkeen jäänyt epätasaisemmaksi. Silikonisidoksen laitan öisin edelleen siirrekohdan päälle. Se ei ole välttämätöntä, mutta se on konkreettinen asia minkä voin tehdä paranemisen eteen. Minulla on myös silikonigeeli, jota olen laittanut siirrealueelle päivisin. Talvesta lähtien olen myös käyttänyt ihovoidetta, jonka suojakerroin spf 50. Siitä en enää luovu. Valokuvissa valo ja varjo vaikuttavat paljon siihen miten siirre näyttäytyy. Joskus kuoppa ja punoitus tulee selvemmin esiin. Parhaimpina päivinä ihon yleisilme on rauhallisempi.

Huoli ei ole kokonaan väistynyt. Välillä se on taka-alalla, mutta nousee ajoittain pintaan jonkin nenän alueen ihohavainnon jälkeen. Ihon tarkkailu on väsyttävää mielelle. Lääkäri on oikeastaan ainut, joka voi auttaa siinä kohtaa. Mutta omaa mieltään on opittava myös rauhoittamaan. Helppoako? No ei, mutta onneksi tiedostan asian. Viime aikoina olen miettinyt siirteen reunalueen vaaleaa kohoumaa. Onko se vain osa siirteen kasvua vai onko kyseessä jokin erillinen muutos. Ajatus lisäleikkauksista on edelleenkin jäätävä. Varasinkin lääkäriajan syyskuun alkuun ettei mieli operoisi koko ajan asian parissa. 

Toukokuussa kävin puolen vuoden jälkitarkastuksessa. Lääkärin mukaan siirteen punoitus on verisuonten aiheuttamaa. Sitä on mahdollista vähentää laserilla. Laserilla hiominen madaltaisi myös arven reunoja. Toimenpide on tehtävä pimeään vuodenaikaan. Se aiheuttaa kuulema mustelmia. Keväällä tuntui etten halua kenenkään koskevaan alueeseen. Nyt olen kuitenkin pohtinut hiomista. Toisaalta se myös pelottaa. Kysyin keväällä myös kuopan täyttämisestä, mutta ilmeisesti se ei olisi vaivan ja rahanmenon arvoista. Lopputulos ei ole välttämättä jää pysyväksi. Haluaisin ehkä vertailun vuoksi myös toisen lääkärin mielipiteen.

Mutta juu. Kaikesta huolimatta elämä etenee. Olen myös yrittänyt hemmotella itseäni ja löytää itsestäni jotakin hyvää ja kaunista. Hassutellut, tanssinut. Kesäkin oli mukava. Vietimme pojan rippijuhlia. Auttelin vanhempiani. Tehtiin pieniä retkiä. 

Miten sinä jaksat? Kerro, niin kuuntelen. Kaikkea hyvää syksyysi!