Suihkuttelua ja rasvasidoksia

5.12. soitti lääkäri. Tiedustelin oliko hänellä huonoja uutisia. Ei kun hyviä, hän vastasi. Patologin tulokset olivat tulleet. Kasvain oli saatu riittävällä terveen kudoksen marginaalilla pois. Lopuksi toivottelimme hyvää itsenäisyyspäivää. Vaikka uutiset olivat hyviä, pelkään edelleen uusia löydöksiä.

---

Itsenäisyyspäivästä lähtien tehtäväni on ollut suihkutella siirrealuetta päivittäin, antaa alueen kuivua vapaasti ja lopuksi viimeistellä se Bactigras rasvasidoksella sekä muutamalla palalla ihoteippiä. Ihoteippi alkaa kohta olla toinen ihoni. Inhoan sen tunnetta iholla, mutta olen tottunut sen läsnäoloon. En ehkä pääse teipistä eroon vielä vähään aikaan. Leikkausjännityksen jälkeen tämä on toisenlaista jännitystä. Joka aamu puran sidoksen ja tarkastelen ihosiirteen tilannetta: miltä se näyttää, kuinka paljon se erittää, onko paranemista vai pahanemista havaittavissa. Toistaiseksi siirrealue erittää vielä. Olen tulkinnut sen normaaliksi, mutta kaipaisin varmistusta. Laitoin lääkärillekin kuvan epostina kun olo oli epävarma. Keskiviikkona tarkastutan jälleen sairaanhoitajalla tilanteen. Se on hyvä.

---

Itsenäisyyspäivän jälkeisenä lauantaina kävimme miehen ja anopin kanssa Helsingin kaupunginteatterissa. Pieni Merenneito Disney musikaali. Visuaalisesti upea, ilotteleva ja värikäs. Illuusiota luovia efektejä, taitavia laulajia. Syöpädiagnoosin jälkeen ensimmäinen kerta, että oli vuorossa jotakin iloisempaa. Ihan tervetullutta. Tarvitsin tällaista. Mummo viipyi meillä pitkän viikonlopun. Katseltiin yhdessä TV:stä linnanjuhlat. Poltettiin itsenäisyyden kynttilöitä. Sukkapuikot kävivät tiuhaan. Koira hyöri jaloissa. Oli kotoisaa. Eri sukupolvet voivat lisätä myös toistensa hyvinvointia saman katon alla.