Vaikea selittää

Tasan 3 viikkoa leikkauksesta. Joulukuinen sadepäivä. Lumesta ei tietoakaan. Siirre on karhea ja kilpimäisen vaalea. Sen reunalla keikkuu vielä pieni pala vanhaa mustaa rupea mehukkaasti kohollaan juuri niin, että siihen olisi hyvin helppo osua epähuomiossa. Kotona olen päiväsaikaan ilman teippauksia, laitan ne vain yöksi ja töihin. Teippauksen määrääkin olen vähentänyt. Olen kokeillut kodin ulkopuolella liikkumista pelkän yhden teipin turvin. Onnistuu mukavasti ja tekee olon normaalimmaksi. Suihkussa käynnitkin sujuvat jo rennommin enkä varo jokaista liikettä ja vesipisaraa.

Uskon siirteen paranevan hyvin. Jättää sen jäljen minkä jättää. Tähän olen jo tottumassa. Scars are the roadmap to where you've been. Perjantaina sitten lääkärin tilannearvio. Onko uusi iho jo siinä kunnossa, että kohtaa pystyy hiomaan laserilla niin kuin lääkäri on aikonut?

On vaikeaa selittää kenellekään miltä tuntuu kun pelko ei poistu. Ajatus uusista löydöksistä, koepaloista ja leikkauksista kasvoissa on jäätävä. Vain muiden tyvisolusyövän kokeneiden kommenteista voin tavoittaa omat ajatukseni. Katselin monta kasvojen alueen tyvisolusyöpää kokeneen amerikkalaisen naisen Kory Feltzin Instagram-videon jokin aika sitten. Liikutuin. Hänen ajatuksissaan tunnistin samaa haavoittuvuutta kuin nyt itse koen. Sitä on vaikea selittää perheelle tai ystäville. Eikä se kaikki heidän kannattavakseen kuulukaan. Huomaan, että toisten mielissä asia on leikkauksella käsitelty. Ammattilaisen keskusteluapu voisi olla paikallaan. 

Myös isäni soitti eilen. Äitini Parkinsson oireissa on viime päivinä tapahtunut huononemista. Neurologilta on tullut tänään uusi päivitys lääkemääriin. Toivottavasti toisi helpotusta oireisiin. Koen riittämättömyyttä oman terveyteni, työn, perheen ja vanhempien auttamisen ristipaineessa. Pitäisi saada itsensä kuntoon auttaakseen muita. Eteenpäin on silti vain puskettava sitä kohti mitä elämä on päättänyt tielleni asettaa. Perjantaina olisi jo ennen syöpäleikkausta varattu kampaaja. Sitä olen odottanut, että olo tuntuisi hemmotellulta ja ehkä vähän naisellisemmaltakin kaiken koetun jälkeen.